"Mutta, mutta eihän se mitenkään ole mahdollista.. Ei tätä voida tehdä!" mies sopersi iskien nyrkkiään pöytään. "Mutta hyvä herra, tämä ratkaisu sopii kaikille muille osapuolille. Ja tämä on kätevä ja hyvä ratkaisu, jolla säästämme rahaa! Säästyneellä rahalla voimmekin sitten.." kaupunginhallituksen puheenjohtaja aloitti. "Mutta mitä rahan säästöä se on, jos rakennetaan uusia taloja ja kauppoja ja uima-halleja ja kaikkea muuta mahdollista! Sillä tavoin menetämme rahaa, emmenkä säästä," mies kiisti edelleen. "Asia on loppuun käsitelty!" puheenjohtaja sanoi iskiessään nuijansa pöytään. Ihmiset pöydän ympärillä alkoivat valua pois salista. Ainoastaan se sama mies, joka vastusti päätöstä, jäi istumaan tuolileen toljottaen eteensä. "Olkaa hyvä, ja sammuttakaa valot sitten kun lähdette," puheenjohtaja sanoi ja sulki oven perässään. Mies jäi yksin istumaan huoneeseen.

Mies avasi autonsa oven ja hyppäsi ulos. Laukkunsa hän jätti autoon, mitä hän sillä enää tekisi. Kaikki toivo oli mennyttä päätöksen myötä, ja nyt mies joutuisi kertomaan uutisen vaimolleen. Hän asteli pihamaalle ja nosti lehden maasta. Talo kuului Ruver Heightsin kalleimpiin. Suuret tilavat huoneet, antiikkikalusteita.. Herra Sellberg avasi kauniin puisen oven ja astui sisälle varautuen pahimpaan..


Rouva Sellberg hyökkäsi kuin haukka saaliinsa kimppuun heti kun Herra Sellberg oli saanut oven vedettyä kiinni. "No?" Anette tivasi. "Ei ne minua kuunnelleet. Eivät, vaikka hakkasin pöydän melkein kahtia.." Anton sanoi potkaisten kenkänsä samalla eteisen nurkaan. "Niinkö? No, et sitten yrittänyt tarpeeksi kovaa," Anette sanoi ja lähti nokka pystyssä kävelemään pois. Anton jäi katsomaan vaimonsa menoa. Kohta Anette palasikin kantaen tyynyä ja peittoa käsissään. "Ja sinä nukut sitten sohvalla," Anette tokaisi, löi muutaman kerran käsiään yhteen ja katosi sitten nenä pystyssä yläkertaan. Anton jäi katsomaan vaimonsa menoa kummastuneena.

Seuraavana aamuna Kajsa heräsi lintujen lauluun. Hän nousi, venytteli pari kertaa ja käveli peilin eteen. Kohta kuului kovaääninen kiljaisu Kajsan huoneesta. Anette ja Anton ryntäsivät molemmat tyttärensä huoneeseen peläten pahinta. Kuitenkin he löysivät huoneesta peilin edessä seisovan Kajsan joka piteli päätään ja kiljui. "Mutta tyttö-kulta mikä sinun on?" Anette kysyi hädissään lähestyen Kajsaa. Kajsa ei kuunnellut vaan jatkoi korvia särkevää kiljumista. "NYT SAATANAN PENTU OLE HETKI HILJAA!" Anton karjaisi. Kajsa lopetti kiljumisen ja kääntyi suu auki tuijottamaan isäänsä. "Mikä on nyt kiljunnan aihe?" Anette kysyi. Anton tuhahti ja lähti ovet paukkuen pois huoneesta. "Mulla.. Mulla on ihan kamala finni otassa!" Kajsa melkein itki. Anette huokaisi hiljaa kunnes sanoi: "Vessassa on finnivoidetta, käytä sitä". Ennen kuin Kajsa huomasikaan, hän oli yksin huoneessaan.

Anette lähti alakertaan. Hänellä oli ollut jo pari päivää huono-olo, josta ei ollut maininnut edes miehelleen. Päätään pidellen Anette käveli olohuoneeseen ja meni makaamaan sohvalle. Ehkä huono-olo siitä hellittäisi. Anette ei huomannut miestään ennen kuin tämä murahti halveksuvasti. Anette avasi silmänsä ja kohtasi miehensä katseen. "Onko se sama vaiva palannut?" Anton kysyi ärtyneenä. Anette sulki silmänsä ja sanoi hiljaa: "Ei.." Anton nousi, vei lukemansa kirjan hyllyyn ja katosi keittiöön. Anette jäi yksin makoilemaan sohvalle huonon olonsa takia.

Pian Anette nousikin tuntien edelleen huimausta. Kuitenkin nälkä vei kivusta voiton ja Anetten oli pakko nousta. Anton oli lähtenyt heti olohuone-episodin jälkeen ulos, ja Kajsa luuhasi ties missä kavereittensa kanssa. Pikku Markus leikki kai autuaan tietämättömänä tilanteesta. Anette sulki jääkaapin oven. Huimaus yltyi, ja ennen kuin Anette ehti reagoida, hän makasi pyörtyneenä lattialla.
_________________________________________________________________

Siinä oli nyt ensimmäinen osa (: Toivoisin paljon kommentteja, niin risuja kuin ruusujakin. Tarinan osat tulevat olemaan pidempiä, eli siitä ei tarvitse mainita.. :)