lauantai, 6. kesäkuu 2020

Paskalaari, kaikki turhat mitä ei kuitenkaan raaski poistaa yllättävän käytön varalta tulee laittaa tänne.

Toisella puolella River Heightiä pysähtyi juuri suuri muuttoauto kukkulan laelle. Sen perässä ajoi hieman ränsistynyt punainen auto. Auton pysähdyttyä ulos astui kaunia punatukkainen nuori nainen. Hän oli Hendersonien perheen musta lammas, 18 vuotias Emelie Henderson. Emeliellä olisi ollut tulevaisuus suvun kalliissa talossa. Emelie kuitenkin vihasi seurapiiri juhlia ja kaikkea muuta mitä siellä joudutaan kestämään. Emelien pikkuveli Jony, olisi ollut halukas muuttamaan Emelien mukana, mutta Herra ja Rouva Henderson pistivät kuuluvasti vastaan. Emelie oli ainut johon Jony luotti. Hän oli uskonut siskolleen yhden suurimmista salaisuuksistaankin. Emelie huokaisi ja meni purkamaan tavaroitaan. Itku ei auttanut enää tässä vaiheessa. Hän oli hylännyt entisen elämänsä, ja muuttanut pieneen taloon kukkulan laella.

Sipi Ruusukunnas oli asunut Vuoristokadulla niin kauan kuin muisti. Hän pyrki todistamaan ihmisten ja eläinten, varsinkin koirien, yhteen kuuluvuutta. Hän tuhlasi kaikki rahansa tutkimuksiinsa, ja sen kyllä huomasi talosta. Vanhat kuluneet tapetit, vanhat huonekalut.. Mutta Sipi viihtyi asumuksessaan. Hän oli löytänyt elämän tarkoituksen jo monta vuotta takaperin, kaupungin muut asukkaat etsivät sitä yhä. Ei kalliilla talolla ja huonekaluilla ollut merkitystä. Pääasia oli, että on onnellinen juuri siinä tilanteessa kun on. Sipi oli onnellinen. Hänellä oli kaikkea mitä hän halusi, eikä hän tarvinnut mitään muuta. Ainoastaan ystäviä paikkakunnalta, mutta hän oli jo tottunut asukkaiden omituisiin käytöksiin ja antoi asian olla. Ystävän Leutolaaksossa riittivät miehelle tältä erää.

Max ja Verna Dahlström olivat muuttaneet juuri uuteen kotiinsa. He olivat olleet yhdessä jo polvenkorkuisesta asti, Max tosin petti Vernaa aina säännöllisesti. Heidän vanhempansa olivat vanhoja liiketuttuja, mutta iän alkaessa painaa, he olivat luopuneet työstään. Verna on kansainvälisesti menestyvä malli. Hän saa suunnattomia summia mallintöistään, ja suunnattomasti huomiota. Eipä Vernakaan niin puhdas pulmunen ole kuin antaa ymmärtää. Pitkien ja raskaiden mallikeikkojen jälkeen hän on hakenut lohdutusta muilta kuin omalta mieheltään. Mutta sama pätee myös Maxiin. Ulkopuoliset arvelivat liiton kestävän viikon, ehkä kuukauden. Mutta epäilijöille oli näytetty närhen munat jo kauan aikaa sitten. Enää kukaan ei laukonut mielipidettään parista. Verna oli juuri työllistämässä yhtä mainoskuvausta. Eräs myyntipalvelu tarvitsi sopivaa kuvaa uuden tuotteensa myymiseksi. Verna oli buukattu, ja nyt hän oli viettänyt jo kuusi tuntia toimistolla. "Tämän jälkeen kaipaan kyllä piristystä.." Verna ajatteli katsoen sillä silmällä kolleegaansa..
____________________________________________________________________
Tiedän luvanneeni pidempiä osia muttaah.. No joo, mä en ees yritä selittää mitään "Oli kiie ja en ehtiny" ja muuta vastaavaa soopaa koska se ei olisi kuitenkaan totta. Musta tää osa toimi ihan hyvin näin lyhyenäkin, enkä jaksanut tunkea väliin mitään hengettömiä pätkiä. Seuraava osa on oikeesti ainakin tuplasti tän, jos kukaan tätä ees lukee..

tiistai, 16. joulukuu 2008

River Heightin asukkaat

Sellberg

1651149.jpg
1651150.jpg
Anette Sellberg on 34-vuotias Bella-nimisen lehden päätoimittaja. Anetten myötä lehden levikki on noussut, ja niimpä Bellas pyrkii menestyvimmäksi muotilehdeksi Gisellen tilalle. Anette on hyvin voimakastahtoinen nainen, joka on epäsoveliaan menneisyyden myötä saanut oppia pärjäämään omillaan. Anetten mielestä hän on jo liian vanha johtamaan lehteä, joten on alkanut kouluttaa varsin vastahakoista tytärtään johtohommiin. Anette on käynyt lukemattomissa kauneusleikkauksissa, jotta hän pääsisi eroon niin kammottavista rypyistä.

1651161.jpg
1651166.jpg

Anton Sellberg on 36 vuoden ikäinen. Hän on viimeiset kymmenen vuotta toiminut kaupunginhallituksen arvovaltaisena jäsenenä. Anton on hyvin sosiaalinen ja manipuloiva ihminen, ja hänellä on suuret luulot itsestään. Hän haluaisi Kajsan jatkavan hänen jalanjälkiään, mutta Kajsalla taitaa olla muita suunnitelmia oman tulvaisuutensa varalle.

1651682.jpg
1651685.jpg
Kajsa Sellberg on 16 kesäinen nuori. Hän on koulunsa suosituimpia oppilaita, osittain vanhempiensa menestyksen takia. Kajsa on pillalle hemmoteltu, ja hän saa kaiken mitä haluaa. Kuitenkin Kajsa inhoaa perheensä arkea kaiken maailman brunsseineen, ja unelmoi täysi-ikäisenä muuttavansa pois River Heightistä hyvän ystävänsä kanssa.

1651733.jpg
Pikku-Markus on vasta kolmen vanha, mutta Herra ja Rouva Sellberg on jo suunnitellut tulevaisuuden hänen varalleen. Pikku-Markus ei ymmärrä vielä perheensä ongelmia, vaan tyytyy leikkimään rakkaitten lelujensa parissa. Markus on vain tyytyväinen uuteen tilanteeseen, hän on ollut kovin yksinäinen koska on ainut polvenkorkuinen koko River Heightissä.

Linnman

1652614.jpg
1652616.jpg

1652612.jpg
1652607.jpg

1652665.jpg
1652622.jpg

1652627.jpg
1652632.jpg

keskiviikko, 10. joulukuu 2008

Mattiaksen salaisuus

Koho River Heigh kuohui ja kohisi. Kaikki juorusivat toisilleen kuinka kaupunkiin muuttaa lisää väkeä. "Rahvasta", niin kuin Rouva Linnman tokaisi. Naapurin mummot järjestivät hätäkokouksia, joissa he pohtivat tulevaa tilannetta. Kohta River Heihgtiin lappaisi tuntematonta väkeä, koyhää väkeä, saastaista väkeä.. Kukaan asukkaista ei pitänyt tilanteesta. Paitsi ehkä Sellbergien pikku-Markus, koska hän halusi uusia leikkikavereita. Mutta kaikki muut vihasivat tilannetta. River Heigh oli hyvä tälläisenään, ei sinne tarvittu mitään väen paljoutta. Ja niin suurelta määrältä oli vaikea piää salaisuuksiaan salaisuutena..

1683723.jpg
Mattias Linnman lähti hiljaa perheensä rantahuvilasta. Mattias sulki oven hiljaa, otti kevarinsa alleen ja suunnisti sitten aivan River Heightin rajalle. Siellä oli vanha tori, missä edelleen ihmiset kävivät tappamassa aikaa, uittamassa jalkojaan suihkulähteessä kuuman sään iskettyä, tapaamassa kavereitaan ja tekemässä kaikkea laittomuuksia. Mattias oli luvannut tavata ystävänsä torin kulmalla. Mattiaksen saavuttua torille, koko paikka oli autiona. Mattias meni aidalle istumaan ja odottamaan tärkeää seuraansa..

1683726.jpg
Erin istui huoneessaan ja katsoi kaihoisasti lempibändinsä julistetta. Bändi oli vihdoin tulossa keikkailemaan SimCityyn, mutta arvatkaa vaan pääseekö Erin sinne. Erin oli kiljunut ja potkinut ja raivonnut ja huutanut ja purrut ja tehnyt kaikkensa päästäkseen keikalle. Mutta mikään ei ollut auttanut. Birgitta oli järjestänyt jotkut pukujuhlat, mihin kutsutaan tärkeitä ja arvovaltaisia ihmisiä ja sitten esitellään muhkeita lompakoita ja kerskutaan viimeisimmillä ostoksilla. Erinin olisi vanhempien mukaan pidettävä sellaisesta. Hän saisi johtoonsa kaikki äitinsä omaisuuden, mitä ei paljoakaan ollut Håkanin omaisuuten verrattuna. Erin koppasi tyynynsä ja heitti sen suoraan idolinsa naamaan. Elämä oli syvältä, varsinkin kun elää Rantabulevardilla, Simlandian rikkaimpien ihmisten asuttamalla kadulla.

1683757.jpg
Mattias vilkuili kelloa, ja toivoi ystävänsä jo saapuvan. Hän oli ollut myöhässä jo puoli tuntia, mutta Mattias ei silti uskaltanut soittaa. Kaikki vanhat asukkaat tunsivat Mattiaksen ja tiesivät hänet Birgitta Linnmanin lapseksi. Jos joku näkisi Mattiaksen soittavan Linnmanien pahimmalle viholliselle, olisi Mattias koko loppuelämnsä ulkonaliikkumiskiellossa. Pian tuttu hahmo ilmestyi torin toiselle laidalle. Tuo henkilö katseli hiukan ympärilleen kunnes huomasi Mattiaksen. Molempien kasvot vääntyivät hymyyn heidän kävellessä toisiaan vastaan.

1683743.jpg
"Ihana nähdä sua. Mulla onki ollu jo ikävä", tulija sanoi ja yritti halata Mattiasta. Mattias työnsi hänet kuitenkin kauemmas ja kuiskasi: "Ei täällä, joku voi nähdä". Ystävän kasvoista paistoi lievä pettymys. Mattias tarttui ystäväänsä kädestä ja lähti kuljettamaan häntä kevarilleen. "Mennään Candy´s caffeeseen. Siellä ei meidän porukat liiku", Mattias sanoi ja käynnisti kevarinsa.

1683752.jpg
"Minua huolestuttaa Mattiaksen ja Erinin käytös. Molemmat vaikuttavat siltä, kuin eivät haluaisi jatkaa meidän yritystemme parissa meidän jäätyä eläkkeelle", Birgitta Linnman sanoi miehelleen päiväkahvilla. "Tiedän. Mutta heitä ei ole vielä koulutettu siihen, he eivät ole valmiita johtamaan yrityksiä" Håkan sanoi hörpäten samalla kahvistaan. "Mutta heidän on oltava!" Birgitta kiljahti iskien nyrkkinsä pöytään. Håkanin kahvikuppi kaatui ja kahvit roiskui hänen päälleen. "Kiitos, kahvitahrat minulta vielä puuttuikin!" Håkan ärjäisi. Birgitta painoi päänsä käsiinsä. "Olen vain niin huolissani.. Kohta Ellen-lehden levikki kiirii johtoon, ja sitten kun minua ei ole, niin sitten se ainakin on johdossa. Jos Erin ei suostu auttamaan.." Birgitta vaikeroi. Birgitta oli Gisela-lehden päätoimittaja. Lehti ole maailmanlaajuinen muotilehti, jossa poseerasi kaikkein suosituimmat mallit. Giselan kansikuvatyttönä oli toiminut ennen Diana Smith, ja hänen ansiosta lehti oli myynitkin niin hyvin. Dianan kadottua kuvioista erään mallitapaturman johdosta, oli Giselan levikki vähentynyt. "Eikö sinun tuttusi olekkin yksityisetsivä?" Birgitta kysyi äkkiä mieheltään joka pyyhki enenmpiä kahvitahroja pois vaatteistaan. "Ärh.. Kyllä on. Kuinka niin?" Håkan ärisi. "Minulle tuli kiireellistä menoa", Birgitta ilmoitti, nousi pöydästä ja katosi ulko-ovesta.

*Mattias ja Jony istuvat vastakkain kahvilan pöydässä. Kuva otettuna Jonyn puolelta, hiukan hiuksia näkyy.*

Mattias parkkeerasi Candy´s Caffee nimisen kahvilan eteen. Kahvilan nurkkapöytä oli sopivasti varjoissa, eikä kukaan ikinä kiinnittänyt huomiota siellä istuvaan pariin. Tai ei ainakaan ollut kiinnittänyt huomiota näinä parina kuukautena, milloin Mattias ystävänsä kanssa siellä istui. "Mä oon meinannu kuolla ikävään. Oliko sun pakko lähtee sinne ihme-tapahtumaan?" ystävä kysyi Mattiakselta. "Ai sinne uuden ravintolan avajaisiin? Oli, tai mut olis hirtetty" Mattias sanoi. "Se tavallinenko?" kysyi viereen tullut tarjoilia. Mattias ystävineen säikähti. He eivät olleet kuulleet tarjoilian tulevan. "Kyllä,kiitos", Mattias sanoi asiallisesti. Tarjoilian mentyä, Mattias sanoi: "Ootko sä vielä suunnitelmassa mukana?" "Tietty! Mua ei sais jäämään pois mistään hinnasta". Mattias tarttui ystävänsä käteen ja kuiskasi: "Mä rakastan sua.."

*Kuva Jonysta*

"..Jony Henderson".

                                           **********************************

*Kuva Henrikistä ja Gunnelista olohuoneessa*

"Tiedätkö missä Jony on?"Gunnel kysyi mieheltään. Henrik murahti jotain vastaukseksi, ja syventyi jälleen elintärkeään jalkapallopeliin. Gunnel huokaisi ja jätti miehensä jalkapallon seuraan.

*Gunnel keittiössä*

Gunnel käveli keittiöön ja alkoi valmistaa illallista. Pakko kai se oli vieraille jotain tehtävä, ei mistään ruokapalvelusta enää tähän aikaan saisi mitään, ja kaiken kukkuraksi Gunnel oli menettää elintärkeän asiakkaan. Huokaisten Gunnel tarttui kippoihin ja kulhoihin, ja ryhtyi työhön. Työhön, jonka yleensä alipalkatut alaiset hoitivat, mutta yllätävässä hellyydenpuuskassa päästänyt heidät vähän aikaisemmin kotiinsa. Pian ovikello soi, ja Gunnel säikähti. Ei kai vieraat vielä tähän aikaan tulleet? Gunnel kiiruhti ovelle, ja oli tiputtaa silmnsä päästään. Ovella seisoi lukemattomia pitopalvelun ihmisiä. He tervehtivät Gunnelia ja tuppautuivat sisään. "Minähän sanoin että hoidan kaiken" kuului matala ääni sohvalta ja heti sen perään ääni, joka tiesi television sulkemista. "Minun täytyy lähteä", Henrik sanoi ja katosi ovesta. Gunnel jäi hämmästyneenä seisomaan ovelle.

*Kuva Jonysta kurkkimassa puun oksien takaa kurkkimassa isäänsä*

Jony hiipi hiljaa, jottei Gunnel tai Henrik olisi kuulleet hänen tuloaan. Jony tuli juuri parahiksi näkemään kuinka hänen isänsä lähti hiukan varuilaan ovesta ulos. Jony katseli hetken hänen menoaan, ennen kuin vakuuttui siitä että hänen isällään olisi samat päämäärät. Hän ei saisi missään tapauksessa tulla nähdyksi. Jony hymyili ja lähti seuraamaan isäänsä. Jos hän saisi vuorostaan Henrikin kiinni jostain sopimattomasta.

*Kuva Henrikistä halaamassa Ceciliaa (Jones)*

Jony pysähtyi heidän saavuttua Candy´s Caffeen eteen. Henrik pysähtyi hermostuneena ja vilkuili ympärilleen. Jony sukelsi äkkiä puun taakse piiloon. "Tämähän alkaa mennä kiinnostavaksi!" Jony ajatteli hymyillen. Pian taksi kaartoi paikan eteen ja ulos astui nainen. Vaikka Jony tiesi kaikki River Heighin asukkaat, tätä naista hän ei tuntenut. "Taitaa olla niitä uusia asukkaita," Jony ajatteli mielessään. Henrikin ilme kirkastui ja hän ryntäsi naista vastaan. Hän antoi kiihkeän suudelman naisen huulille, jonka jälkeen hän talutti hänet sisään. Jony jäi hölmistyneenä seisomaan koivun taakse uskomatta silmiään.

*Kuva täydestä Hendersonien talosta*

Gerda istui hyvin tärkeän näköisenä sohvalla. Hän tunsi olonsa hyvinkin tärkeäksi, olihan Gunnel pyytänyt hänet ensikertaa hänen järjestämiin seurapiirikemuihin. Bo, Gerdan kaksoisveli, sen sijaan leikki kavereidensa kanssa rosvoa ja poliisiaväkijoukon keskellä. Hänestä kun oli hyvin epämiellyttävää istua sohvalla ja näyttää tärkeältä. Gerda nousi, tarkoituksena mennä hakemaan lisää juomaa. Kohta hänen ohitseen pyyhkäisi pyörremyrsky, tai ei nyt sentään, Bo vain juoksi pakoon kavereitaan. Gerda kiljahti, ja muksahti pyllylleen maahan. "Sorry, sis!" Bo huusi luovien väkijoukon läpi. Gerda tuhahti ja paineli matkoihinsa. Totta puhuen, ne tärkeilevät seurapiirirouvat olivat alkaneet jo etoa.

                                           **********************************

*Kuva Jonysta joka seisoo Mattiaksen ikkunan alla*

Jony oli juossut koko matkan Mattiakselle. Eihän hän näin mehevää uutista voinut olla kertomatta! Hän heitti yhä uudelleen ja uudelleen kiviä Mattiaksen ikkunaan, pysyen kuitenkin sopivasti varjoissa jos joku muu avaisi ikkunan. Pian Mattiaksen pää työntyi ulos ja Jony astui varjoista. "Tuu alas. Mulla on tosi jännää kerrottavaa", Jony kuiskasi. Mattias nyökkäsi ja sulki ikkunan.

*Kuva Jonysta ja Mattiaksesta juttelemassa*

"Oikeesti? Älä viiti juksata. Jos sä juoksin tänne koko matkan ton valeen takia, niin mä suosittelen lämpimästi hoitoa. Tai jotain" Mattias sanoi ja kääntyi lähteäkseen. "Totta se on! Se oli joku uus asukas, mä en näet tunnistanu sitä. Faija suuteli sitä ja vei sen sit sinne kuppilaan!" Jony yritti tolkuttaa. "Ai jaa? Jaa että miten se suuteli?" Mattias kysyi. Jony oli juuri aikeissa selittää kun tajusi ystävänsä silmäkulmissa tutun ilmeen. Hän hymyili ja kuiskasi: "Haluutko et mä näytän?" Ja niin kaksi hahmoa hiipi salaa lähimmälle navetalle, jota kukaan ei enää käyttänyt. Eikä näistä kahdesta kuultu mitään ennen auringon nousua.

________________________________________________________________

Anteeksi osan viivästyminen. Oli niin paljin muuta kiireitä, vaikka mielelläni olisin tätä jatkanut jo aiemmin. Mutta yhdellä pelikerralla ehti ottaa tyyliin yhden kuvan, kun mulle tuli jo jotain muuta menoa :( Mutta toivottavasti piditte :)

perjantai, 20. kesäkuu 2008

Viivästystä.. :/

Sori ihan kauheesti, mutta seuraava osa viivästyy ensiviikkoon viikonlopun menojen takia :/.

Tämä viikko on muutenkin ollut kiireinen, olen ehtinyt tarinaa vähän kirjoittamaan ja esittelyssä on piakkoin valmiina kahden perheen esittelyt, ja niitä puuttuu edelleen. Mä lupaan, että ensiviikolla tulee ainakin kolmekertaa pidempi kuin ensimmäinen, tai sitten ainakin kaksi osaa.

Sori vielä kerran, tekisin osan loppuun ilomielin tänä viikonloppuna, mutta sekin suunnitelma kaatui menojen myötä, joilta en oikein voisi jäädä poiskaan :/

Toivottavasti lukijat eivät kaikkoa tämän viivästyksen myötä. :)

28.6.08
Jatkoa luultavasti huomenna tai maanantaina. Osa kolme tulee jo ensiviikolla, vaikka osa kaksi tuleekin vasta alkuviikosta.

tiistai, 10. kesäkuu 2008

Vastustelija

"Mutta, mutta eihän se mitenkään ole mahdollista.. Ei tätä voida tehdä!" mies sopersi iskien nyrkkiään pöytään. "Mutta hyvä herra, tämä ratkaisu sopii kaikille muille osapuolille. Ja tämä on kätevä ja hyvä ratkaisu, jolla säästämme rahaa! Säästyneellä rahalla voimmekin sitten.." kaupunginhallituksen puheenjohtaja aloitti. "Mutta mitä rahan säästöä se on, jos rakennetaan uusia taloja ja kauppoja ja uima-halleja ja kaikkea muuta mahdollista! Sillä tavoin menetämme rahaa, emmenkä säästä," mies kiisti edelleen. "Asia on loppuun käsitelty!" puheenjohtaja sanoi iskiessään nuijansa pöytään. Ihmiset pöydän ympärillä alkoivat valua pois salista. Ainoastaan se sama mies, joka vastusti päätöstä, jäi istumaan tuolileen toljottaen eteensä. "Olkaa hyvä, ja sammuttakaa valot sitten kun lähdette," puheenjohtaja sanoi ja sulki oven perässään. Mies jäi yksin istumaan huoneeseen.

1643837.jpg
Mies avasi autonsa oven ja hyppäsi ulos. Laukkunsa hän jätti autoon, mitä hän sillä enää tekisi. Kaikki toivo oli mennyttä päätöksen myötä, ja nyt mies joutuisi kertomaan uutisen vaimolleen. Hän asteli pihamaalle ja nosti lehden maasta. Talo kuului Ruver Heightsin kalleimpiin. Suuret tilavat huoneet, antiikkikalusteita.. Herra Sellberg avasi kauniin puisen oven ja astui sisälle varautuen pahimpaan..

1643844.jpg
Rouva Sellberg hyökkäsi kuin haukka saaliinsa kimppuun heti kun Herra Sellberg oli saanut oven vedettyä kiinni. "No?" Anette tivasi. "Ei ne minua kuunnelleet. Eivät, vaikka hakkasin pöydän melkein kahtia.." Anton sanoi potkaisten kenkänsä samalla eteisen nurkaan. "Niinkö? No, et sitten yrittänyt tarpeeksi kovaa," Anette sanoi ja lähti nokka pystyssä kävelemään pois. Anton jäi katsomaan vaimonsa menoa. Kohta Anette palasikin kantaen tyynyä ja peittoa käsissään. "Ja sinä nukut sitten sohvalla," Anette tokaisi, löi muutaman kerran käsiään yhteen ja katosi sitten nenä pystyssä yläkertaan. Anton jäi katsomaan vaimonsa menoa kummastuneena.

1643858.jpg
Seuraavana aamuna Kajsa heräsi lintujen lauluun. Hän nousi, venytteli pari kertaa ja käveli peilin eteen. Kohta kuului kovaääninen kiljaisu Kajsan huoneesta. Anette ja Anton ryntäsivät molemmat tyttärensä huoneeseen peläten pahinta. Kuitenkin he löysivät huoneesta peilin edessä seisovan Kajsan joka piteli päätään ja kiljui. "Mutta tyttö-kulta mikä sinun on?" Anette kysyi hädissään lähestyen Kajsaa. Kajsa ei kuunnellut vaan jatkoi korvia särkevää kiljumista. "NYT SAATANAN PENTU OLE HETKI HILJAA!" Anton karjaisi. Kajsa lopetti kiljumisen ja kääntyi suu auki tuijottamaan isäänsä. "Mikä on nyt kiljunnan aihe?" Anette kysyi. Anton tuhahti ja lähti ovet paukkuen pois huoneesta. "Mulla.. Mulla on ihan kamala finni otassa!" Kajsa melkein itki. Anette huokaisi hiljaa kunnes sanoi: "Vessassa on finnivoidetta, käytä sitä". Ennen kuin Kajsa huomasikaan, hän oli yksin huoneessaan.

1643880.jpg

Anette lähti alakertaan. Hänellä oli ollut jo pari päivää huono-olo, josta ei ollut maininnut edes miehelleen. Päätään pidellen Anette käveli olohuoneeseen ja meni makaamaan sohvalle. Ehkä huono-olo siitä hellittäisi. Anette ei huomannut miestään ennen kuin tämä murahti halveksuvasti. Anette avasi silmänsä ja kohtasi miehensä katseen. "Onko se sama vaiva palannut?" Anton kysyi ärtyneenä. Anette sulki silmänsä ja sanoi hiljaa: "Ei.." Anton nousi, vei lukemansa kirjan hyllyyn ja katosi keittiöön. Anette jäi yksin makoilemaan sohvalle huonon olonsa takia.

1643903.jpg
Pian Anette nousikin tuntien edelleen huimausta. Kuitenkin nälkä vei kivusta voiton ja Anetten oli pakko nousta. Anton oli lähtenyt heti olohuone-episodin jälkeen ulos, ja Kajsa luuhasi ties missä kavereittensa kanssa. Pikku Markus leikki kai autuaan tietämättömänä tilanteesta. Anette sulki jääkaapin oven. Huimaus yltyi, ja ennen kuin Anette ehti reagoida, hän makasi pyörtyneenä lattialla.
_________________________________________________________________

Siinä oli nyt ensimmäinen osa (: Toivoisin paljon kommentteja, niin risuja kuin ruusujakin. Tarinan osat tulevat olemaan pidempiä, eli siitä ei tarvitse mainita.. :)