Koho River Heigh kuohui ja kohisi. Kaikki juorusivat toisilleen kuinka kaupunkiin muuttaa lisää väkeä. "Rahvasta", niin kuin Rouva Linnman tokaisi. Naapurin mummot järjestivät hätäkokouksia, joissa he pohtivat tulevaa tilannetta. Kohta River Heihgtiin lappaisi tuntematonta väkeä, koyhää väkeä, saastaista väkeä.. Kukaan asukkaista ei pitänyt tilanteesta. Paitsi ehkä Sellbergien pikku-Markus, koska hän halusi uusia leikkikavereita. Mutta kaikki muut vihasivat tilannetta. River Heigh oli hyvä tälläisenään, ei sinne tarvittu mitään väen paljoutta. Ja niin suurelta määrältä oli vaikea piää salaisuuksiaan salaisuutena..

Mattias Linnman lähti hiljaa perheensä rantahuvilasta. Mattias sulki oven hiljaa, otti kevarinsa alleen ja suunnisti sitten aivan River Heightin rajalle. Siellä oli vanha tori, missä edelleen ihmiset kävivät tappamassa aikaa, uittamassa jalkojaan suihkulähteessä kuuman sään iskettyä, tapaamassa kavereitaan ja tekemässä kaikkea laittomuuksia. Mattias oli luvannut tavata ystävänsä torin kulmalla. Mattiaksen saavuttua torille, koko paikka oli autiona. Mattias meni aidalle istumaan ja odottamaan tärkeää seuraansa..

Erin istui huoneessaan ja katsoi kaihoisasti lempibändinsä julistetta. Bändi oli vihdoin tulossa keikkailemaan SimCityyn, mutta arvatkaa vaan pääseekö Erin sinne. Erin oli kiljunut ja potkinut ja raivonnut ja huutanut ja purrut ja tehnyt kaikkensa päästäkseen keikalle. Mutta mikään ei ollut auttanut. Birgitta oli järjestänyt jotkut pukujuhlat, mihin kutsutaan tärkeitä ja arvovaltaisia ihmisiä ja sitten esitellään muhkeita lompakoita ja kerskutaan viimeisimmillä ostoksilla. Erinin olisi vanhempien mukaan pidettävä sellaisesta. Hän saisi johtoonsa kaikki äitinsä omaisuuden, mitä ei paljoakaan ollut Håkanin omaisuuten verrattuna. Erin koppasi tyynynsä ja heitti sen suoraan idolinsa naamaan. Elämä oli syvältä, varsinkin kun elää Rantabulevardilla, Simlandian rikkaimpien ihmisten asuttamalla kadulla.

Mattias vilkuili kelloa, ja toivoi ystävänsä jo saapuvan. Hän oli ollut myöhässä jo puoli tuntia, mutta Mattias ei silti uskaltanut soittaa. Kaikki vanhat asukkaat tunsivat Mattiaksen ja tiesivät hänet Birgitta Linnmanin lapseksi. Jos joku näkisi Mattiaksen soittavan Linnmanien pahimmalle viholliselle, olisi Mattias koko loppuelämnsä ulkonaliikkumiskiellossa. Pian tuttu hahmo ilmestyi torin toiselle laidalle. Tuo henkilö katseli hiukan ympärilleen kunnes huomasi Mattiaksen. Molempien kasvot vääntyivät hymyyn heidän kävellessä toisiaan vastaan.

"Ihana nähdä sua. Mulla onki ollu jo ikävä", tulija sanoi ja yritti halata Mattiasta. Mattias työnsi hänet kuitenkin kauemmas ja kuiskasi: "Ei täällä, joku voi nähdä". Ystävän kasvoista paistoi lievä pettymys. Mattias tarttui ystäväänsä kädestä ja lähti kuljettamaan häntä kevarilleen. "Mennään Candy´s caffeeseen. Siellä ei meidän porukat liiku", Mattias sanoi ja käynnisti kevarinsa.

"Minua huolestuttaa Mattiaksen ja Erinin käytös. Molemmat vaikuttavat siltä, kuin eivät haluaisi jatkaa meidän yritystemme parissa meidän jäätyä eläkkeelle", Birgitta Linnman sanoi miehelleen päiväkahvilla. "Tiedän. Mutta heitä ei ole vielä koulutettu siihen, he eivät ole valmiita johtamaan yrityksiä" Håkan sanoi hörpäten samalla kahvistaan. "Mutta heidän on oltava!" Birgitta kiljahti iskien nyrkkinsä pöytään. Håkanin kahvikuppi kaatui ja kahvit roiskui hänen päälleen. "Kiitos, kahvitahrat minulta vielä puuttuikin!" Håkan ärjäisi. Birgitta painoi päänsä käsiinsä. "Olen vain niin huolissani.. Kohta Ellen-lehden levikki kiirii johtoon, ja sitten kun minua ei ole, niin sitten se ainakin on johdossa. Jos Erin ei suostu auttamaan.." Birgitta vaikeroi. Birgitta oli Gisela-lehden päätoimittaja. Lehti ole maailmanlaajuinen muotilehti, jossa poseerasi kaikkein suosituimmat mallit. Giselan kansikuvatyttönä oli toiminut ennen Diana Smith, ja hänen ansiosta lehti oli myynitkin niin hyvin. Dianan kadottua kuvioista erään mallitapaturman johdosta, oli Giselan levikki vähentynyt. "Eikö sinun tuttusi olekkin yksityisetsivä?" Birgitta kysyi äkkiä mieheltään joka pyyhki enenmpiä kahvitahroja pois vaatteistaan. "Ärh.. Kyllä on. Kuinka niin?" Håkan ärisi. "Minulle tuli kiireellistä menoa", Birgitta ilmoitti, nousi pöydästä ja katosi ulko-ovesta.

*Mattias ja Jony istuvat vastakkain kahvilan pöydässä. Kuva otettuna Jonyn puolelta, hiukan hiuksia näkyy.*

Mattias parkkeerasi Candy´s Caffee nimisen kahvilan eteen. Kahvilan nurkkapöytä oli sopivasti varjoissa, eikä kukaan ikinä kiinnittänyt huomiota siellä istuvaan pariin. Tai ei ainakaan ollut kiinnittänyt huomiota näinä parina kuukautena, milloin Mattias ystävänsä kanssa siellä istui. "Mä oon meinannu kuolla ikävään. Oliko sun pakko lähtee sinne ihme-tapahtumaan?" ystävä kysyi Mattiakselta. "Ai sinne uuden ravintolan avajaisiin? Oli, tai mut olis hirtetty" Mattias sanoi. "Se tavallinenko?" kysyi viereen tullut tarjoilia. Mattias ystävineen säikähti. He eivät olleet kuulleet tarjoilian tulevan. "Kyllä,kiitos", Mattias sanoi asiallisesti. Tarjoilian mentyä, Mattias sanoi: "Ootko sä vielä suunnitelmassa mukana?" "Tietty! Mua ei sais jäämään pois mistään hinnasta". Mattias tarttui ystävänsä käteen ja kuiskasi: "Mä rakastan sua.."

*Kuva Jonysta*

"..Jony Henderson".

                                           **********************************

*Kuva Henrikistä ja Gunnelista olohuoneessa*

"Tiedätkö missä Jony on?"Gunnel kysyi mieheltään. Henrik murahti jotain vastaukseksi, ja syventyi jälleen elintärkeään jalkapallopeliin. Gunnel huokaisi ja jätti miehensä jalkapallon seuraan.

*Gunnel keittiössä*

Gunnel käveli keittiöön ja alkoi valmistaa illallista. Pakko kai se oli vieraille jotain tehtävä, ei mistään ruokapalvelusta enää tähän aikaan saisi mitään, ja kaiken kukkuraksi Gunnel oli menettää elintärkeän asiakkaan. Huokaisten Gunnel tarttui kippoihin ja kulhoihin, ja ryhtyi työhön. Työhön, jonka yleensä alipalkatut alaiset hoitivat, mutta yllätävässä hellyydenpuuskassa päästänyt heidät vähän aikaisemmin kotiinsa. Pian ovikello soi, ja Gunnel säikähti. Ei kai vieraat vielä tähän aikaan tulleet? Gunnel kiiruhti ovelle, ja oli tiputtaa silmnsä päästään. Ovella seisoi lukemattomia pitopalvelun ihmisiä. He tervehtivät Gunnelia ja tuppautuivat sisään. "Minähän sanoin että hoidan kaiken" kuului matala ääni sohvalta ja heti sen perään ääni, joka tiesi television sulkemista. "Minun täytyy lähteä", Henrik sanoi ja katosi ovesta. Gunnel jäi hämmästyneenä seisomaan ovelle.

*Kuva Jonysta kurkkimassa puun oksien takaa kurkkimassa isäänsä*

Jony hiipi hiljaa, jottei Gunnel tai Henrik olisi kuulleet hänen tuloaan. Jony tuli juuri parahiksi näkemään kuinka hänen isänsä lähti hiukan varuilaan ovesta ulos. Jony katseli hetken hänen menoaan, ennen kuin vakuuttui siitä että hänen isällään olisi samat päämäärät. Hän ei saisi missään tapauksessa tulla nähdyksi. Jony hymyili ja lähti seuraamaan isäänsä. Jos hän saisi vuorostaan Henrikin kiinni jostain sopimattomasta.

*Kuva Henrikistä halaamassa Ceciliaa (Jones)*

Jony pysähtyi heidän saavuttua Candy´s Caffeen eteen. Henrik pysähtyi hermostuneena ja vilkuili ympärilleen. Jony sukelsi äkkiä puun taakse piiloon. "Tämähän alkaa mennä kiinnostavaksi!" Jony ajatteli hymyillen. Pian taksi kaartoi paikan eteen ja ulos astui nainen. Vaikka Jony tiesi kaikki River Heighin asukkaat, tätä naista hän ei tuntenut. "Taitaa olla niitä uusia asukkaita," Jony ajatteli mielessään. Henrikin ilme kirkastui ja hän ryntäsi naista vastaan. Hän antoi kiihkeän suudelman naisen huulille, jonka jälkeen hän talutti hänet sisään. Jony jäi hölmistyneenä seisomaan koivun taakse uskomatta silmiään.

*Kuva täydestä Hendersonien talosta*

Gerda istui hyvin tärkeän näköisenä sohvalla. Hän tunsi olonsa hyvinkin tärkeäksi, olihan Gunnel pyytänyt hänet ensikertaa hänen järjestämiin seurapiirikemuihin. Bo, Gerdan kaksoisveli, sen sijaan leikki kavereidensa kanssa rosvoa ja poliisiaväkijoukon keskellä. Hänestä kun oli hyvin epämiellyttävää istua sohvalla ja näyttää tärkeältä. Gerda nousi, tarkoituksena mennä hakemaan lisää juomaa. Kohta hänen ohitseen pyyhkäisi pyörremyrsky, tai ei nyt sentään, Bo vain juoksi pakoon kavereitaan. Gerda kiljahti, ja muksahti pyllylleen maahan. "Sorry, sis!" Bo huusi luovien väkijoukon läpi. Gerda tuhahti ja paineli matkoihinsa. Totta puhuen, ne tärkeilevät seurapiirirouvat olivat alkaneet jo etoa.

                                           **********************************

*Kuva Jonysta joka seisoo Mattiaksen ikkunan alla*

Jony oli juossut koko matkan Mattiakselle. Eihän hän näin mehevää uutista voinut olla kertomatta! Hän heitti yhä uudelleen ja uudelleen kiviä Mattiaksen ikkunaan, pysyen kuitenkin sopivasti varjoissa jos joku muu avaisi ikkunan. Pian Mattiaksen pää työntyi ulos ja Jony astui varjoista. "Tuu alas. Mulla on tosi jännää kerrottavaa", Jony kuiskasi. Mattias nyökkäsi ja sulki ikkunan.

*Kuva Jonysta ja Mattiaksesta juttelemassa*

"Oikeesti? Älä viiti juksata. Jos sä juoksin tänne koko matkan ton valeen takia, niin mä suosittelen lämpimästi hoitoa. Tai jotain" Mattias sanoi ja kääntyi lähteäkseen. "Totta se on! Se oli joku uus asukas, mä en näet tunnistanu sitä. Faija suuteli sitä ja vei sen sit sinne kuppilaan!" Jony yritti tolkuttaa. "Ai jaa? Jaa että miten se suuteli?" Mattias kysyi. Jony oli juuri aikeissa selittää kun tajusi ystävänsä silmäkulmissa tutun ilmeen. Hän hymyili ja kuiskasi: "Haluutko et mä näytän?" Ja niin kaksi hahmoa hiipi salaa lähimmälle navetalle, jota kukaan ei enää käyttänyt. Eikä näistä kahdesta kuultu mitään ennen auringon nousua.

________________________________________________________________

Anteeksi osan viivästyminen. Oli niin paljin muuta kiireitä, vaikka mielelläni olisin tätä jatkanut jo aiemmin. Mutta yhdellä pelikerralla ehti ottaa tyyliin yhden kuvan, kun mulle tuli jo jotain muuta menoa :( Mutta toivottavasti piditte :)